Hyvinvointiyhteiskunnan ylösajo

Ihminen on keskimäärin mukavuudenhaluinen ja suhtautuu vallitsevaan olotilaan saavutettuna minimitasona, jonka eteen ei tarvitse enää ponnistella. Hyvinvointiyhteiskunta on hyvä esimerkki.

Hyvinvointi kuulostaa staattiselta olotilalta, missä haasteena on lähinnä lohkaista siitä itselleen mahdollisimman suuri siivu. Hyvinvoinnin rakentaminen oli aiempien sukupolvien ja ylläpito ja parantaminen muiden tehtävä.

Asiahan ei mene ihan näin. Myös tänään kaikkien on otettava vastuuta ja vieläpä kasvavasti vähintään itsestään ja mieluiten myös vähän muista. Yritysmaailmassa ei riitä, että myynti kattaa omat kulunsa, vaan sen on katettava myös tuotanto ja tuotekehitys, jotta sillä riittää jatkossakin myytävää.

Lähivuosina nopeasti supistuvan suomalaisen työntekijäjoukon on ponnisteltava entistä lujemmin pelkästään saavutetun hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Jos hyvinvointia halutaan kuitenkin lisätä, on haalittava kaikkialta lisää työntekijöitä, tehtävä uusia innovaatioita ja nostettava työn tuottavuutta. Eikä näistä voi valita, vaan ne kaikki on tehtävä.

Olisi ehkä syytä hylätä hyvinvointiyhteiskunta ja ryhtyä puhumaan hyvin-toimintayhteiskunnasta tai hyvin Tekemisen yhteiskunnasta; hyvinvointi kun on tehtävä joka päivä. Aiemmin tehdystä kuormasta ei voi syödä loputtomiin.

Hyvinvoinnin tekemisessä tarvitaan päivä päivältä enemmän osaamista, yhteistyötä ja yritteliäisyyttä. Myös tietotekniikalla on siinä keskeinen rooli: tehdä arjesta joustavampaa, helpottaa oppimista, parantaa kilpailukykyä, tuoda virikkeitä vapaa-aikaan, nostaa tuottavuutta – ja loppupeleissä parantaa kaikkien hyvinvointia.

Otetaan uusia tietojärjestelmiä käyttöön ja parannetaan toimintaa niiden sallimalla tavalla. Tehdään oma hyvinvointimme, niin siitä riittää muillekin jaettavaa. Suomessa on orastavaa tekemisen meininkiä.

Jukka Viitasaari
johtaja
tietotekniikka-toimiala
Teknologiateollisuus ry